Erään johtajan tarina


Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän nuorisotyön jokavuotinen taidonnäyte, 10-leiri, on onnellisesti ohitse tältä vuodelta. Yli kolmesataa tamperelaista kymmenenvuotiasta on jälleen turvallisesti kotona yhtä upeaa leirikokemusta rikkaampana. Kolmen teltta yön ja helteisen päivän jälkeen on aika jättää 10-leiri taakse.

10-leirejä on järjestetty Tampereella jo vuodesta 1986. Yli kolmensadan kymmenenvuotiaan suurleireinäkin jo vuodesta 1997. Voidaan siis hyvällä syyllä todeta, että osaamista ja kokemusta leirin järjestämisestä löytyy organisaatiosta paljon. Itselläni on ollut ilo olla mukana leirillä ensimmäistä kertaa vuonna 1992 leiriläisenä. Tämän jälkeen vuodesta 1997 vuoteen 2009 muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta joka kesä erinäisissä tehtävissä isosena, kanavanvetäjänä, alaleirinvetäjänä ja kyläpäällikkönä.

On aika pysähtyä hetkeksi ja katsoa kesän 2009 leiriä taaksepäin johtamisen näkökulmasta. On selvää, että liki neljänsadan ihmisen organisaation johtaminen on varsin haastava tehtävä kokeneellekin johtajalle. Tehtävää ei ainakaan helpota se, että suurin osa heistä on kymmenenvuotiaita sekä muita vapaaehtoisia palkattomia työtekijöitä kuten hieman alle 50 isosta.

Siksi leirin johtoon tarvitaan kokeneita leiriammattilaisia. Yksi heistä on Tampereen Messu-kylän seurakunnan johtava nuorisotyönohjaaja Mirva Mäkelä, joka on vuoden 2010 Löytöretki -leirin johtaja, virallisemmin leirin ohjelma- ja turvallisuusvastaava. Hänellä on mittava 10-leirihistoria, joka tukee häntä vaativassa tehtävässään.

– Alaleirinjohtajana olen ollut joskus 1990-luvun lopulla, olisiko ollut kesä 1997. Sitten 2000 kesästä lähtien sekä kyläpäällikön että kanavan vetäjän tehtävissä, paria välivuotta (2005 ja 2006) lukuun ottamatta. Kun syksyllä 2008 alettiin kysellä uutta johtajaa 10-leirille, niin annoin suostumukseni.

Monet kuvittelevat, että työntekijät ovat leirillä lähinnä lomalla. Tämä harhakäsitys ei voisi pitää vähempää paikkaansa. Päivät saattavat venyä lähes 20-tuntisiksi ja skarppina pitää olla lähes kokoajan. Toinen harhaluulo monesti on, että leirejä ei tarvitsisi suunnitella tai johtaa. Riittää kun mennään jonnekin, ollaan siellä ja tullaan pois. Siksi monilla saattaa olla yllätys, että 25-vuotiasta 10-leiriäkin täytyy suunnitella joka vuosi perusteellisesti paljon itse leiriä aiemmin.

– Leiriä aletaan suunnittelemaan suunnilleen edellisen vuoden lokakuussa, suunnittelutyöryhmään kuuluvat jaetaan kahteen työryhmään (ohjelma- sekä järjestelytyöryhmä). Ohjelma-työryhmä vastaa leirin ohjelman suunnittelusta ja osittain myös toteutuksesta. Järjestelytyöryhmä vastaa leirin käytännönjärjestelyistä ja huolehtii esimerkiksi siirtovessojen (”bajama-jojen”), puolijoukkuetelttojen ynnä muiden tavaroiden vuokraamisesta. Työryhmät kokoon-tuvat tarpeen mukaan pitkin talvea ja kevättä. Koko leirin työporukalla kokoonnumme neljästä kuuteen kertaan käydäksemme läpi leiriin liittyviä asioita. Toukokuussa (tai kesäkuussa) kesätyöntekijöiden ensimmäisenä työpäivänä tuleville alaleirinjohtajille pidetään info missä heille kerrotaan leirin käytännöistä. Isosille info pidetään viikkoa ennen leirin alkua. Näin tiedetään mahdollisimman tarkasti leirille tulevat isoset, Mäkelä summaa.

Tämä kaikki siis tehdään ennen varsinaista leiriä. Juhannuksen jälkeisellä leiriviikolla tahti vain tiivistyy.

– Itse leiriä rakennetaan kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä pystytetään noin 25 puolijoukkuetelttaan 10-vuotiaiden majoitteiksi sekä tuodaan Tampereen Kyttälässä sijaitsevasta nuorisotoimistosta kaikki tarvittavat toimisto- ja muut leiritarvikkeet leiripaikalle. Toisena rakennuspäivänä pystytämme 1500 hengen ison ohjelmateltan sekä pienen 100 hengen ohjelmateltan, jotka ovat lainassa Keuruulta Helluntaiherätyksen Isolta Kirjalta. Molemmat näistä teltoista toimii huonolla kelillä myös ”evakuointitelttoina”. Toisena rakennuspäivänä pidämme viimeisen palaverin leirin koko työntekijäporukalla telttojen pystytyksen jälkeen. Käymme läpi vielä leirin käytäntöjä. Toinen rakennuspäivä päättyy yhteiseen ehtoollisen viettoon illansuussa, Mäkelä kertoo.

Kolmen leiripäivän jälkeen leirin purkaminen vie vielä aikansa.

– Leirin purku tapahtuu leirin päätöspäivänä. Puolijoukkueteltat puretaan 10-vuotiaiden vielä ollessa paikalla, muut teltat heidän lähdettyään. Samana päivänä vielä leirillä olleilta työntekijöiltä ja vapaaehtoisilta kerätään kirjallinen palaute leiristä. Tämän palautteen pohjalta leiriä pyritään kehittämään seuraavaan vuoteen, mikäli kehitettävää on, Mäkelä toteaa naurahtaen.

Kysyttäessä millaista on johtaa isoa leiriä, jossa on liki 400 henkilöä, joista yli 300 on 10-vuotiaita ja monet työntekijät vapaaehtoisia, Mäkelä vaikuttaa hieman vaatimattomalta.

– Loppupeleissä leirin johtaminen on aika samanlaista leirin koosta riippuen. Toki näin isolla leirillä minulla ei ole juuri ohjelmallista vastuuta, koska mielestäni yhtä aamuhartautta ei voida pitää kovin suurena osana ohjelmavastuuta. Tehtävässä näen tärkeänä mahdollisuuden kuunnella ja jutella työkavereiden kanssa ja tukea heitä tehtävässään.

Mäkelä mielellään siirtää arvostusta työtovereilleen, mikä näkyy myös uskalluksena jakaa vastuuta heille.

– 10-vuotiaat ovat pääasiassa alaleirinjohtajien hyvässä ohjauksessa, joten heidän ohjaamisensa ei ole suoranaisesti minun tehtäväni. Vapaaehtoisten kohdalla tähän asti on ollut se onni, että heistä moni on tullut mukaan ”rakkaudesta 10-leiriä kohtaa”, joten he ovat motivoi-tuneita olemaan mukana. Tämä helpottaa heidän johtamistaan huomattavasti. Välillä toki nuorten isosten kanssa pitää muistuttaa siitä, että leirillä ollaan ensisijaisesti 10-vuotiaita varten, ei pitämässä omaa kivaa. Tänä vuonna näitä ongelmia ei onneksi juuri ollut.

Mäkelän mukaan työntekijöiden saaminen leirille, sillä leiri tarvitsee yli 20 palkattua työntekijää sekä laadukkaiden ohjelmien tuottaminen 10-vuotiaille, sillä mukava tekeminen ehkäisee koti-ikävää, ovat johtajan näkökulmasta leirin onnistumisen suurimmat haasteet. Toisaalta taas lasten iloiset ilmeet ja hymyt, onnistuneet ohjelmakokonaisuudet ja vanhemmilta tullut kiitos, palkitsevat parhaiten leirin johtajaa.

– Tuntuu yksinkertaisesti hyvältä, kun kuulee 300 10-vuotiaan nauravan ja näkee hymyt heidän kasvoillaan, Mäkelä jatkaa.

Johtajan ei kuitenkaan tarvitse olla yksin tehtävänsä kanssa. Mäkelä arvostaa työyhteisön hänelle antamaa tukea vilpittömästi.

– Tunnen saavani kaiken tarvitsemani tuen, leirillä rinnalla kuitenkin tiiviisti työskentelee leirin sihteeri, Irmeli Paalaste, joka on ollut leirillä vuosia. Häneltä saan tärkeimmän tuen siinä vaiheessa kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Toki johtamistani helpottaa paljon se, että olen ollut leirillä monissa tehtävistä ennen ”johtajakauttani”. Tunnen leirin organisaation ja käytännöt.

Lopuksi kysyttäessä Mäkelältä neuvoa johtajille yleisesti 10-leirin johtamiskokemuksien valossa, hän sanoo kannustavasti: ”Haasteisiin pitää tarttua rohkeasti. Uudet tehtävät motivoi-vat tekemään työnsä hyvin ja haastavat kohti uutta.”

Alkuperäinen kirjoitus Novetoksen sivuilla.



© 2013- RayQ Oy
^