Jo Owen – The Death of Modern Management


Nykyaikainen johtaminen on tekijän mukaan kaatumassa omiin ristiriitaisuuksiinsa. Vanha järjestys antaa tietä uudelle maailman epäjärjestykselle. Nykyjohtamisen yksinkertaiset kaavat ovat johtaneet tappiolliseen yhdenmukaisuuteen. Seuraamme viimeistä muotia, mutta mikään ei parane, koska kaikki kilpailijamme tekevät samat asiat. Käsissäni on huippuhyvä johtamisen kirja pitkästä aikaa.

 

”On the face of it, shareholder value is the dumpest idea in the world.” – Jack Welch

 

Nykyaikainen johtaminen on vain noin sata vuotta vanha ajatus, jos pidämme Frederick W. Taylorinkirjaa ”Scientific Management” jonkinlaisena ensimmäisenä virstanpylväänä ja Henry Fordia kirjan teorioiden ensimmäisenä suurimittaisena ”tieteellisen” johtamisen toteuttajana. Tietotalous perustuu innovaatioon, erilaisuuteen ja lukuisiin pieniin epäonnistumisiin. Yksinkertaistetut strategian, talouden ja johtamisen kaavat rohkaisevat yhdenmukaisuuteen, ei innovointiin. Johtajien ei pidä olla kirjoittajan mukaan teorioiden orjia vaan heidän on luotava oma tulevaisuutensa, päätettävä omista säännöistään ja kontrolloitava omaa kohtaloaan.

 

On muistettava, että suurin osa johtamismalleista tulee Yhdysvalloista. Esimerkiksi John Collinsin maailmanlaajuinen bestseller ”Hyvästä paras” katsoo asioita Amerikan näkökulmasta. Kaikki ”Hienot” 11 yritystä ovat USA:sta. Koska kirja on julkaistu vuonna 2001, nämä huippuyritykset ovat kärsineet: Circuit City on tehnyt konkurssin, Nucor taistelee elämästään, Fannie Maen on pelastanut hallitus suurin kustannuksin jne. Jälleen voimme todeta, että menestys ei kestä kauan. Ja jos tahdomme menestyskaavoja, meidän on katsottava muualle kuin Yhdysvaltoihin. Kaiken kaikkiaan Collinsin kirjat ”Built to Last” ja Good to Great” käsittivät 88 yritystä, joista vain yksi (Sony) ei ollut amerikkalainen.

 

Menestys voidaan määritellä ainoastaan sellaiseksi mikä toimii yhdessä yhtiössä omana aikanaan. Menestys ei ole universaali: siis  sopii ja toimii kenelle tahansa ja milloin tahansa. Menestys muuttuu siksi aika ajoin ja koskee eri yrityksiä. Menestyjillä on aina haastajansa, kuten esimerkiksi GM:lla ja Fordilla on Toyota ja Honda. Haastajat pelaavat omilla säännöillään; ne luovat oman tilan markkinoille (Apple <> Nokia); ne avaavat uusia markkinaseg-menttejä ja uusia tapoja katsoa markkinoita; ne tarjoavat uusia myyntitapoja uusien kanavien kautta. Olemme todistamassa vallan siirtymistä: osakkeen omistajilta johtajille, lännestä muulle maailmalle, tuottajilta kuluttajille ja taitamattomilta taitaville.

 

Tekijän mukaan useimmat firmat viettävät liian paljon aikaa budjettiprosessissa ja liian vähän strategisessa prosessissa. Teoriassa budjettien pitäisi olla strategisempia. Mutta niin kauan kuin strateginen ajattelu on ulkoistettu konsulteille, ei niin tapahdu. Yrityksistä on myös tulossa vähemmän hierarkkisia ja enemmän prosesseihin keskittyneitä. Ne ovat siirtymässä käskytyksestä ja valvonnasta koordinointiin ja sitoutumiseen. Amerikkalaiset yritykset eivät enää voi olla ainoat seuraamamme menestysmallit.

 

Monet yritykset johtavat uudenlaisia rakenteita vanhoilla systeemeillä ja sitten ihmetellään miksi mikään ei toimi. Johtajien on mietittävä uudelleen seuraavat asiat: 1) Systeemit: palkinnot, mittarit ja valvonta 2) Miehitys: taidot, kehittäminen ja rekrytointi 3) Kulttuuri: arvot, kuuluminen ja tarkoitus 4) Rakenteet: integrointi ja koordinointi. Kirjassa selvitetään kuinka tämä tehdään. Mikä toimii käytännössä on suositeltavampaa kuin se mikä toimii teoriassa. On parempi, että teoria seuraa käytäntöämme kuin että käytäntö seuraa teoriaa.

 

Tekijän tekemien haastattelujen ja tutkimusten mukaan me odotamme johtajiltamme seuraavia viittä ominaisuutta: visiointikykyä, motivointitaitoja, päättäväisyyttä, kykyä käsitellä kriisejä sekä rehellisyyttä ja nöyryyttä (integrity). Visio on yksinkertaisesti kolmiosainen: Tässä me olemme, tänne meidän mentävä ja näin me pääsemme sinne.

 

Amerikkalaisajattelutyyppisen johtamisen voi panna alennusmyyntiin. Jopa itse Jack Welch, joka johti aikoinaan GE-nimistä yritystä säälimättömästi (Neutron Jack) osakkeenomistajien hyödyksi ja sanoi: ”On the face of it, shareholder value is the dumpest idea in the world.” Silti tietenkään kapitalismi ei ole ohi. Mutta on kuitenkin aika tunnistaa, että on muitakin tapoja johtaa ja menestyä.

 

Kirjoittajan mukaan on kyse johtamisen vapautusliikkeestä. Meidän ei tarvitse seurata joitakin akateemisia johtamisteorioita. Nyt on tilaa luoda oma johtamiskaavamme (sulosointuja kaverijohtamisellemme). Uusi emergenssi on usko johtamisen tilannesidonnaisuuteen (kontekstuaalisuus): Mikä toimii yhdessä kontekstissa ei välttämättä toimi toisessa kontekstissa. Tilannesidonnainen lähestymistapa johtamiseen on niin ilmeinen, että gurut ovat missanneet se täysin. Sen sijaan gurut ovat väittäneet keksineensä ainutlaatuisen ja maailmanlaajuisen johtamisen menestyskaavan. George Orwell on sanonut: ”Nähdäksesi sen mikä on nokkasi edessä vaatii jatkuvaa ponnistelua.”

 

Kirjoittajan mukaan johtamisen kehittäminen nykytavalla erityisesti MBA-tavalla on rikkonainen malli (”broken model”). Ajatelkaa hetki, miten olette oppineet johtamaan. Tekijä on kysynyt tämän kysymyksen tuhansilta johtajilta ja hän on saanut aina yhtäpitäviä vastauksia. Helpottaakseen valintaasi hän kehottaa poimimaan kaksi seuraavista kuudesta menetelmästä pääasiallisiksi tavoiksi kehittääksesi oman menetelmän johtamiseesi. Nämä metodit ovat: 1) kirjat 2) kurssit 3) pomot (hyvät ja huonot opit) 4) roolimallit (työpaikalla ja sen ulkopuolel-la) 5) vertaiset ja 6) kokemus. Esimerkiksi et voi lukea kirjaa sivulta 1  ja lopettaa sivulle 276 johtajana vaikka se olisi tämä kirja.

 

Jokaisen on siis luotava oma johtamismenetelmänsä, joka on yhtä ainutlaatuinen kuin oma DNA. Kuitenkin sen on perustuttava  toisten ihmisten pikku DNA-palasten lainaamiseen ja varastamiseen. Kirjat ja kurssit auttavat antamaan jonkinlaisen viitekehyksen ja rakenteen satunnaiseen kokemuksen matkaan. Todellinen johtaminen on sitä että otamme ihmiset mukaan sinne minne he eivät ole vielä menneet. Siis Star Trekin  kapteeni James T. Kirkin alkusanojen mukaan. Yksi parhaista 2010 lukemistani kirjoista.

JO OWEN

The Death of Modern Management (s. 288)

John Wiley & Sons Oy 2009.



© 2013- RayQ Oy
^