Juha Pihkala & Esko Valtaoja – Tiedän uskovani, uskon tietäväni – keskustelukirjeitä


Kirja on toivonpilkahdus meille kaikille, joille ohitse huutamisen seuraaminen herättää myötähäpeää. Kaksi erittäin terävää ja sivistynyttä ajattelijaa, jotka valtavalla uteliaisuudella ja keskinäisellä kunnioituksella käyvät hankaliakin keskusteluja luoden uskoa dialogiin ja arvostamisen kulttuuriin.

 

”Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että se, mitä mieltä olemme, on myös totta; meillä on taipumus yleistää oman päänsisäisen maailmamme henkilökohtaiset totuudet ulkoisiksi, universaaleiksi totuuksiksi.” – Esko Valtaoja

 

Kirjassa haetaan yhteyttä. Tähän auttaa se, että molemmat hylkäävät surulliset vyön alle lyönnit sekä viiteryhmien humpuukimaakarit – esimerkiksi Richard Dawkinsin tai Tapio Puolimatkan hengenheimolaisineen. Näin lähennytään yhteistä rajapintaa, jossa ihmisen arvo on jaettu, mutta kaikki muu on häilyvää. Rajaa ei voida ylittää, mutta madaltaa sitä voidaan.

 

Kirja osoittaa hauskasti kuinka teräviä kavereita Juha ja Esko ovat. Ajatella, mitä tekisin, jos he molemmat olisivat johdettaviani. Miten voisin tehdä mitään päätöstä kun molemmat ovat niin vakuuttavia argumenteissaan. Olin lähes kokoajan samaa mieltä molempien kanssa kun herrat olivat keskenään erimielisiä. Maailma on sekä että. Tässä jokaiselle keskustelijalle on kotiläksyä ja oivaltamista.

JUHA PIHKALA & ESKO VALTAOJA (s. 296)

Tiedän uskovani, uskon tietäväni

Minerva Kustannus Oy 2010.



© 2013- RayQ Oy
^