Marko Kulmala – Kasvu


Kulmala sivaltaa jälleen – herkin, mutta määrätietoisin vedoin. Kyse on kasvusta tai Kasvusta. Tai jopa kasvun antajasta.

 

”Jos voit valita, älä jätä yksin. Huomaat tämän arvon kun olet jäänyt yksin. Pidä huolta, että sinulla on ainakin ne ystävät tiedossa, jotka voivat kantaa arkkuasi. Ole valmis kantamaan itse ystäväsi arkkua.” – Marko Kulmala

 

Kasvussa on kait kyse siitä, että eiliset kivut ovat historiaa ja huomisen kivut otetaan vastaan luottavaisesti. Kyllä me pärjäämme. Kasvu on tapa nähdä maailma.

 

Kasvu on kait myös sitä, että antaa toisen kasvaa – joskus jopa minun kustannuksellani. Kasvussa on kyse rakkaudesta. Rakkaudesta, joka käy yli ymmärryksen, mutta ei ole haihattelua. Jotkut polut on kuljettava yhdessä.

 

Kulmalalla on armoitettu kyky kiteyttää: strategia löytyy lihasopasta esimerkiksi. Toisaalta avata portit ja antaa tuulla. Voi kävellä myös pakon ohi; Louvressa Mona Lisan voi jättää katsomatta.

 

Kirja on hengellinen. Ei kirkko-hengellinen, miksi sen jaksaa lukea kokonaan – murhaaja ei ole etukäteen selvillä. Kirja on maallinen. Ei, se on tavallinen ja arkinen. Pusakkamiehen tekosia ilmiselvästi.

MARKO KULMALA

Kasvu (s. 260)

Teos 2011.



© 2013- RayQ Oy
^