Paavo Väyrynen – Huonomminkin olisi voinut käydä


Paavo Väyrynen on kirjoittanut uransa varrella useita sekä politiikkaan liittyviä että tieteellisiä kirjoja. Hän on kirjoittanut myös henkilökohtaisia muistelmia (viisi kirjaa), sekä Vuokko-vaimon kanssa käynnistetyn Pohjanranta-hankkeen kuvauksen. Lisäksi vuonna 2010 ilmestyi Eemeli Väyrysen vuosisata, joka käsitteli tuolloin sata vuotta täyttäneen Paavon isän elämää.

 

”Yritystoiminnassa kontrafaktuaalisella ajattelulla on keskeinen asema. Siinä on olennaista kokemuksesta oppiminen. Jokapäiväiset päätökset tehdään usein suuntaa sormituntumalla hakien ja tehtyjä virheitä koko ajan korjaten. Kontrafaktuaalisuuden tulee siis olla mukana tulevaisuutta suunniteltaessa.” – Paavo Väyrynen

 

Huonomminkin olisi voinut käydä koostuu seitsemästä esseestä, jotka käsittelevät elämää, politiikkaa ja yrittämistä. Esseet yhdistää toisiinsa kontrafaktuaalisuus, jonka kirja määrittelee faktuaalisen (se, mitä on tosiasiassa tapahtunut) vastakohdaksi. Kansanomaisesti kontrafaktuaalisuutta voidaan kutsua jossitteluksi tai iloiseksi ajatusleikiksi. Väyrysen mukaan kontrafaktuaalisen historiankirjoituksen puolesta puhuu se, että tosielämässä päätöksentekijöillä on aina tarjolla vaihtoehtoja. Ihmisluontoon kuuluu, että me jatkuvasti pohdimme tekemiemme ratkaisujen oikeellisuutta ja seurauksia. Yritystoiminnassa kontrafaktuaalisella ajattelulla on keskeinen asema. Siinä on olennaista kokemuksesta oppiminen.

 

Poliittisessa päätöksenteossa on paljon samoja piirteitä kuin yritystoiminnassa. Suurin ero on siinä, että poliittisen päätöksenteon tulokset nähdään usein vasta vuosien kuluttua, jolloin vastuussa ovat jo uudet päättäjät. Yritystoiminnassa puolestaan yritys joko menestyy tai ei menesty, ja kaikki on viime kädessä mitattavissa rahassa. Kun tiedämme lopputuloksen, voidaan arvioida kuinka olisi käynyt, jos ratkaisu olisi ollut toisenlainen.

Väyrynen soveltaa kontrafaktuaalista lähestymistapaa joihinkin Suomen poliittisen lähihistorian tapahtumiin. Kirja tähtää Väyrysen mukaan siihen, että suomalaisen poliittisen keskustelun ja päätöksenteon taso kohoaisi. Kirjoittajan painottama oppi on, että ”kontrafaktuaalisuuden tulee olla mukana tulevaisuutta suunniteltaessa”.

Kirjassa käsitellään termiä ”mediapeli”, jonka isä on Peter Nymanin mukaan Paavo Väyrynen. Nykyaikaisen mediapelin hienostunein muoto on puolueiden ja poliitikkojen brändäys. Puolueista brändäyksessä pisimmälle ovat edenneet Väyrysen mukaan Kokoomus ja Vihreät: ”molemmat suunnittelevat politiikkansa julkisuutta varten”.

 

Väyrynen valottaa euroalueeseen liittyvän päätöksenteon vaiheita. Hän osoittaa omin argumentein, että Suomi olisi tehnyt viisaasti, jos olisimme jääneet Ruotsin ja Tanskan tavoin euroalueen ulkopuolelle. Tavoitteena on yrittää vastata kysymykseen, olisiko Suomelle, Euroopalle tai omalle puoleelle voinut käydä huonomminkin – tai ehkä paremmin. Hän vaatii, että edellä mainittuja koskevat päätökset tehdään huolellisesti harkiten, ja muistuttaa päättäjiä siitä, että päätöksiä tehtäessä käytettävissä on yleensä enemmän kuin yksi vaihtoehto.

Kirjassaan Väyrynen paljastaa, että ulkoministeriössä on selkeä linjaero hänen ja ulkoministeri Alexander Stubbin välillä. Väyrynen kertoo kuluneelta vaalikaudelta monia herkullisia kuvauksia tilanteista, joissa näkemyserot EU:n kehittämisestä ja Stubbin mediahakuisuus ovat tulleet esille. Väyrynen tunnustaa olevansa kateellinen Stubbille siitä, että hän saa minkä tahansa haluamansa asian haluamallaan tavalla julkisuuteen. ”Kun Alex tuli Suomeen Vanhasen hallituksen ulkoministeriksi, hän oli kuin joutsen, joka laskeutui suomalaisen median ankkalammikkoon.”

 

Tämä kirja on osa suomalaisen politiikan mediapeliä – Väyrysen oma siirto sen tiimellyksessä. Hän kirjoittaa esipuheessa tunteneensa jälleen tarvetta julkaista politiikkaa käsittelevä kirja, jossa hän voi sekä muistella mennyttä että suunnata tulevaan. Kirjan julkaisemisen jälkeen Paavo Väyrynen on asettunut ehdolle Keskustan jäsenvaaliin, jossa valitaan puolueen ehdokas ensi vuoden presidenttivaaleihin. Kirja antaa lukijalleen mahdollisuuden tehdä omat johtopäätökset Väyrysen soveltuvuudesta ko. tehtävään.

PAAVO VÄYRYNEN

Huonomminkin olisi voinut käydä (s. 224)

Helsinki-kirjat Oy 2011.



© 2013- RayQ Oy
^